Nähdään metsä ja kaikki sen puut

Yhteistuumin, blogi, Liisa Hämälainen

Ajatuksia valtakunnallisen kehittämistehtävän kynnyksellä

Keväällä metsissä nähtiin poikkeuksellisia ruuhkia. Kevät oli myös yhteiskunnassa ja etenkin meidän kulttuuritoimijoiden kotipesissä jokseenkin kummallista aikaa. Yhdistän blogikirjoituksessani nämä kaksi asiaa, koska minusta on monesti kevään ja kesän aikana tuntunut kuin olisin eksynyt metsään, omaan tuttuun ympäristööni, joka yhtäkkiä kuitenkin näyttää vähän erilaiselta.

Uskon, että en ole ainoa, jolla on samansuuntaisia tuntemuksia. Asetetut rajoitukset ovat hiljentäneet toistuvasti pohtimaan perusasioita – kuten yhteyttä ympäristöön, muihin ihmisiin, ja kulttuuriin. Tiedämme, että sosiaaliset kontaktit ja yhdessä oleminen ovat tärkeitä. Tunnemme kulttuurin hyvää tekevät vaikutukset ja tiedämme, että kulttuurilla ja taiteella on mittaamaton arvo. Kulttuurilla on voimaa, se on nuotiopiiri, josta kaikki lähtee. Kulttuuria on sekä arjessa läsnä oleva ruisleipä että juhlan tuova täytekakku. Molempia me tarvitsemme.

Kulttuurin kentällä on monesti kysytty, millainen olisi kaupunki ilman kulttuuria. Ja toisaalta: mitä olisi maailma ilman yhteyttä muihin? Viime aikoina olemme saaneet kokemusperäisen muistutuksen sekä siitä, kuinka me kaikki olemme globaalein sidoksin täysin kytköksissä toisiimme, että siitä, kuinka suuri arvo on kohtaamisella, ihmisten välillä ja suhteessa kulttuuriin. Tämän poikkeusajan myötä kulttuuri ja sen merkitys nousee esiin yhä vahvemmin. Kuten myös yhteistyö erilaisten toimijoiden välillä – samassa joukkueessa kaikki olemme.

Kevään poikkeustilanteessa on ensimmäiset askeleensa ottanut yhteinen kulttuurihankkeemme Kulttuuria yhteistuumin. Olemme olleet suunnistamassa sen kanssa tilanteessa, jossa koordinaatit ovat kyllä kohdallaan, mutta silti jokainen askel tuo pienen jännitysmomentin: mitä paljastuukaan seuraavan mutkan takaa? Kaikkea emme vielä tiedä, mutta yhdessä voimme ottaa selvää.

Kevään aikana sanavarastoni on kasvanut käsitteellä ”resilienssi”. Se määritellään joustavuudeksi, soveltamiseksi ja ennakoinniksi. Kaikkia näitä taitoja tarvitsemme kehittämistyössä, aivan erityisesti, kun sitä tehdään poikkeustilanteessa. Vieläkin enemmän tarvitsemme kuitenkin keskinäistä yhteistyötä, hyvää tahtoa sekä uskoa tulevaisuuteen. Sitä kaikkea voimme kulttuurilla antaa – sekä itsellemme että muille! Hyvä kulttuuriväki, nähdään kulttuurissa yhteinen voima, sen väki – yhdessä voimme nähdä sekä metsän että kaikki sen puut.

Kaunista kulttuurikesää kaikille toivottaen,

Liisa Hämäläinen

Yhteistuumin, blogi, Liisa Hämäläinen

Kirjoittaja on kulttuurikoordinaattori Turun kaupungin vapaa-aikatoimialalla.
Turun kaupunki on Espoon kaupungin kumppani valtakunnallisessa Kulttuuria yhteistuumin -kehittämistehtävässä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s