Uuden kynnyksellä

Koronavuosi on muuttanut radikaalisti ihan kaikkien arkea. Osalle se on tarkoittanut vetäytymistä ja hiljaista omaa aikaa, osalle taas nimenomaan päinvastaista meluisine kotijoukkoineen ja ainaisine huushollauksineen. Niille, joiden elämän korona on hiljentänyt, hiljaiset lisätunnit ovat saattaneet merkitä tarkempaa itsensä kuuntelua ja jopa omien elämänarvojen punnintaa: mikä on oikeasti minulle merkityksellistä. Osa syntyneistä pohdinnoista ohjannee valintoja myös tulevaisuudessa: mihin jatkossa halutaan käyttää aikaan ja mikä taas on muuttunut turhaksi. Osalle korona on merkinnyt yhä sietämättömämpää yksinäisyyttä. Yhteisöllisyyden merkityksen luulisi nousevan jatkossa arvostuksissa.

Palaverit ovat muuttuneet virtuaalikohtaamisiksi ja kaikki toimivat organisaatiot ovat digiloikanneet. On totuttu myös kotisohvalle asti yltäviin striimielämyksiin. Kulttuurin saavutettavuuden kannalta tämä ei välttämättä ole ollut huono asia, vaan digituotantojen kautta onkin löytynyt uutta yleisöä. Tuotannot ovat saattaneet tavoittaa myös kansainvälisiä katsojia. Näin kävi muun muassa Itsenäisyyspäivä Pohjois-Savossa -tallenteelle, joka tuotettiin yhteistyössä Kuopion kaupungin, Pohjois-Savon maakuntaliiton, Karjalan lennoston ja Pohjois-Savon liikunnan kanssa. Kyseisellä tallenteella oli kulttuurisisältöä tai haastatteluja jokaisesta Pohjois-Savon kunnasta. Itsenäisyyspäivänä sitä katsottiin 2831 kertaa ja 13 eri maasta. Muutamaa viikkoa myöhemmin tallenne oli tavoittanut 3319 katsojaa ja sitä oli katsottu Japanista 10 kertaa. Todennäköisesti luku ylitti reilusti perinteisesti itsenäisyyspäivän juhlaan osallistuneiden määrän. Se toi kotikatsomoihin myös kaiken ikäisiä katsojia. (Tallenne katsottavissa edelleen: https://vimeo.com/search?q=Itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4%20Pohjois-SAvossa)

On selvää, että digitaalisuus tulee jäämään yhdeksi tulevaisuuden kulttuuripalveluja täydentäväksi muodoksi. Tästä kertoo satsaukset digitaalisuuden kehittämiseen yleisestikin. Iisalmi sai opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää kokeilurahoitusta kulttuuristen virtuaalipalveluiden tuotannon mallintamiseen Ylä-Savossa kohdentuen erityisesti senioriväestölle. Kaavilla on niin ikään meneillään hanke vuorovaikutteisen virtuaalipalvelun käyttöön ottamiseksi senioreille. Helsingissä startanneen Lämpiö-hankkeen tavoitteena on koota valtakunnallisesti digitaalisia kulttuurisisältöjä samalle alustalle ja IDK-hankkeessa Kuopiossa kehitetään digitaalista osallisuusalustaa, jota on tarkoitus käyttää myös kulttuurin kehittämiseen ja osallistavaan budjetointiin OmaStadi esikuvanaan.

Digitaalisia palveluita on lanseerattu erityisesti seniori-ikäisille. Vaasassa on hyviä kokemuksia Alvar-kuvapuhelimen käytöstä vanhustyössä kulttuurisin sisällöin. Kuopiossa tullaan ottamaan käyttöön Virtual visit -palvelu sekä kotihoidon etäryhmätoiminnassa että kulttuuripalveluissa tämän vuoden aikana. Luontaisena jatkona tälle kehitykselle on edistää digitaalisia kulttuuripalveluita eri kohderyhmille. Tutkittavaksi jää, miten digitaalisilla kulttuuripalveluilla synnytetään yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, sekä mille kohderyhmälle tämä erityisesti kohdistuu. Entäpä miten digitaalisten sisällöntuottajien ansaintalogiikka muotoillaan niin, että se on kannattavaa myös heille.

Pohjois-Savon Kulttuuri kuulolla -verkostolle vuosi merkitsi niin ikään tiivistä virtuaalista yhteydenpitoa. Tapaamisissa tutustuttiin muun muassa eri kuntien hyviin käytänteisiin.  Erääksi erinomaiseksi käytänteeksi todettiin Iisalmessa alkanut pilottihanke, jossa Ylä-Savon kotiseutuyhdistys ja Iisalmen kaupunki ovat yhdistäneet resurssinsa yhteisen ympärivuotisen museoamanuenssin palkkaamiseksi. Amanuenssi työskentelee puolet työajastaan Ylä-Savon kotiseutumuseossa ja puolet Iisalmen Juhani Ahon museossa. Järjestelyllä tavoitetaan muun muassa synenergiaetuja: esimerkiksi toisella museolla suunniteltu pedagoginen työ voi olla suoraan hyödynnettävissä myös toisella museolla. Mahdollisesti syntyy säästöjä myös työvälineissä ja koulutuksissa. Kaiken kaikkiaan ympärivuotisuus takaa pysyvän ja ammattitaitoisen henkilöstön.

Veikkaan, että niin käytännönläheinen yhteistyö kuin digitaalisuuskin tulevat olemaan kantavia pilareita, kun kuntien kulttuurityötä viedään eteenpäin tulevaisuuden kunnassa sote-uudistusten keskellä. Yhteistyön tiivistäminen tullee olemaan jopa kulttuuripalvelujen elinehtona. Myös Arts Equal -toimenpidesuositus ”Kulttuuri ja taide sairaalassa ja muissa terveyspalveluissa 1/2020” nostaa esiin niin toimialat ylittävän yhteistyön (suositus 7) kuin uuden teknologian ja virtuaalimahdollisuuksien hyödyntämisenkin (suositus 17). Suosituksessa kannustetaan terveyspalveluorganisaatioita tukemaan potilaiden osallisuutta taiteisiin ja kulttuuriin sektorirajat ylittävän yhteistyön avulla huomioiden nykyteknologian tarjoamat mahdollisuudet suoratoistoineen ja verkkotallennuksineen.

Kuntien kulttuuritoimen välinen yhteistyö on kehittämistehtävien myötä ilahduttavasti tiivistynyt niin maakunnallisesti kuin kansallisellakin tasolla. Tästä johtuen omassa kristallipallossani näyttää koronasta huolimatta kirkkaalta: ilmassa on yhteinen tahtotila edistää kulttuurin asioita ja yhdessä tekemisen meininki.

Tiina Taskinen-Viinikainen
Kirjoittaja on hankekoordinaattori alueellisessa Kulttuuri kuulolla -kehittämistehtävässä Pohjois-Savossa (https://kulttuurikuulolla.wordpress.com/)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s