Sama suunta – omat polut: miten nuoret valtasivat museon

Keski-Suomessa kokeillaan ja kartoitetaan keinoja vahvistaa nuorten osallisuutta kulttuuritoiminnassa. Yksi konkreettinen, ja luonteva, tapa vahvistaa nuorten osallisuutta kulttuuritoiminnassa on tietenkin antaa kulttuurin tilat nuorten haltuun. Ja juuri näin Keuruulla päädyttiin tekemään, lopputuloksena syntyneessä moniäänisessä näyttelyssä esitellään tavallisten 10–29-vuotiaiden keuruulaisten elämää ja ajatuksia – heidän omilla ehdoillaan. Nuoret ovat itse päättäneet, mistä he haluavat kertoa ja miten. Erilaisia teoksia yhdistää väljä yhteinen teema ”Sama suunta – omat polut”. Mukana on hyvin erilaisia töitä ja esityksiä, graffiteista kollaaseihin, liikkuvasta kuvasta keramiikkaan ja räppiteksteistä origameihin.

Tietenkään tällainen kokonaisuus ei synny vain avaamalla museon ovet ja sanomalla että tehkää mitä haluatte. Haluttiin että mukaan pääsisi erilaisia nuoria ympäri Keuruuta ja erilaista elämäntilanteista – ei vain aktiivisimmat kulttuuripalveluiden käyttäjät. Tämän edistämiseksi paikallinen nuoriso- ja kulttuuritoimijoiden verkosto mahdollisti eri puolilla Keuruuta toimintaa, jossa nuoret pääsivät tekemään ja kokeilemaan mm. graffitien maalausta, keramiikkaa, rap-lyriikan kirjoittamista ja niin edelleen. Ja näissä mukana olleet nuoret ovat voineet halutessaan myös osallistua myös näyttelyyn.

Voit katsoa näyttelyn avajaisvideon täältä:
https://www.youtube.com/watch?v=0cZnDShyl-Q&t=1544s
Näyttely on avoinna 6.5.– 5.6. ma–pe klo 11–17 ja la klo 11–16.

Tilan – tässä tapauksessa varsin kirjaimellisesti – antaminen nuorten omalle toiminalle on erinomainen keino vahvistaa nuorten osallisuutta kulttuuritoiminnassa. Tärkein periaate on olla sekä itselleen että nuorille rehellinen sen suhteen millaisesta projektista on kysymys: jos nuorille luvataan, että saavat toimia puhtaasti omista lähtökohdistaan ja tehdä omannäköisensä kokonaisuuden täytyy taustalla toimivien aikuisten aidosti maltaa antaa luvattu vapaus nuorille – ja vastaavasti jos reunaehtoja toiminnan suhteen on ne ja niiden perustelut kannattaa avata rehellisesti.  Näissäkin projekteissa on silti aikuisille roolinsa taustatukena ja mahdollistajana – parhaaksi työvälineeksi olen itse todennut uteliaisuuden: aito kiinnostus siihen mitä ja miksi nuoret haluavat tehdä auttaa luomaan hyvää työskentelyilmapiiriä, ja kysymykset siitä mitä ja miksi nuoret ovat suunnitelleet toimivat hyvänä työkaluna nuorten sparraamisessa. Ammattilaisten taustatukea tarvitaan usein myös siihen, että osallistuminen ja osallisuus aidosti mahdollistuu mahdollisimman laajalle ja moninaiselle nuorten joukolle. Hyvänä periaatteena toimii klassinen: jokaiselle omankokoisiaan haasteita. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorille pyritään tarjoamaan tukea, joka mahdollistaa osallistumisen kunkin omien valmiuksien pohjalta ja kannustaa oppimaan ja kehittymään. Tämä ei toki ole missään nimessä ole aina helppoa vaan nuorten toimijoiden valmentaminen ja ohjaaminen vaatii omanlaistaan osaamista ja ammattitaitoa – tämä onkin hyvä kohta tiivistää yhteistyötä kulttuuri- ja taidelaitosten ja kunnan nuorisotoimen välillä.

Arto Lampila
Kirjoittaja on hankekoordinaattori alueellisessa kehittämistehtävässä Jyväskylän kaupungissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s